Neriah

Tekijänoikeuksista

Perustieto

Ikä: 3 vuotias

Sukupuoli: Narttu

Laji: Susi, Canis Lupus

Rotu: Alaskansusi

Lauma/Arvo: Valonvelho/Taistelija

Elementit:
Neriahin mielestä kaikkein läheisin elementti tuolle on veden elementti, jonka narttu uskoo saaneensa perintönä, sillä moinen tuntuu kovin luontevalta ja tavallaan myös vahvalta, sekä helpolta käyttää. Asiasta ei narttu kuitenkaan voi olla varma.
Veden elementti mahdollistaa veden alla hengittämisen, vetten päällä kävelyn, näkymättömäksi muuttumisen, vaivatta vastavirtaan uimisen sekä pienten vesi pyörteiden ja -pylväiden luomisen.

Nerry omaa veden elementin lisäksi sähkön elementin, jota ei hukka kuitenkaan kovin usein käytä. Kyllä neito sitä osaa kohtuu hyvin käyttää, mutta harvemmin tarvitsee ylipäätään minkäänlaisiin elementteihin turvautua ja vielä harvemmin se on juuri sähkön elementti. Onhan tuosta kuitenkin hyötyä taisteluissa, kun muista elementeistä ei niinkään ole siinä tilanteessa hyötyä.
Sähkön elementti mahdollistaa kaien pienen sähköisen tekemisen kuten mm. sähköpallojen, salamoiden, lintujen yms.

Neriah sai myös valoksi tulemisen myötä käyttöönsä auringon elementin. Hukka nyt innolla opetteleekin käyttämään elementtiä, joka on kuitenkin vielä sen verran uusi, ettei moisen käyttö kovinkaan luonnostaan aivan vielä suju.
Auringon elementin saa siis valonvelhoksi tulemisen myötä ja se mahdollsitaa mm. jonkinlaisten valopallojen ja kaiken muunkin jännän luomisen.

Kyvyt:
Neriah omaa myös levitaation kyvyn. Moisen huomaamisesta on jo aikaa, mutta Siperiassa otus kuitenkin sai tietää omaavansa moisen kyvyn. Ei siitä ole sen kummemmin hyötyä ollut, mutta hupia siitä kyllä löytyy, jos osaa käyttää kykyä oikein.
Levitaation kyvyn avulla voi leijuttaa kaiken maailman pikkuesineitä. Ei siis mitään suuria kivijärkäleitä.

Nerryn toinen kyky on sitten telepatia. Tämän neito on hoksannut viimeisimpänä, eikä oikeastaan ole sitä vielä tosi tilanteissa sen kummemmin päässyt koettamaan. Moni muukin tuntuu omaavan samaisen kyvyn, joka sinänsä ei ole neitosen mieleen. Olisi mukava erottua edes jollain tavalla joukosta.
Telepatian kyky mahdollistaa toisille juttuamisen ajatuksen voimalla. Eli toiselle hukalle voi lähettää äänettömiä viestejä niin, etteivät muut paikalla olijat sitä kuule, ellei joku niistä satu sitten osata tulkita auroja.

Ulkonäkö

Ruumiin rakenne:
Neriahin vartalo on hyvin solakka. Neidon jalat ovat jäntevät, mutta silti narttu saa ne usein sotkettua toisiinsa. Lihaksetkaan eivät pullistele nartun ruumiista ulos, mutta silti niitä jonkinverran löytyy, keskinkertaisen suden asteikolla. Hukan turkki on pikähköa ja sileää. Se myös kiiltelee mukavasti auringon paistaessa siihen juuri oikeasta kulmasta. Otuksen häntä on hyvin tuuhea, mutta kuitenkin tavallista lyhyempi, eikä sitä saa kiedottua aivan täyttä kierrosta tassujen ympärille. Neitosen korvat ovat pystyt, kuten voisi olettaakkin.

Fyysinen voima
Neriah liikkuu maalla kohtalaisen sulavasti, vielä normaali suden vauhtiin juuri ja juuri yltäen. Kovinkaan pitkiä matkoja ei narttu silti jaksa juosta, sillä tuon jalat väsyvät jostain syystä kovin helposti. Ehkä se johtuu siitä, että nartun juoksu on melko usein energistä hypähtelyä, joka verottaa voimansa. Lyhyemmät matkat kuitenkaan eivät tuota ongelmia. Ne otus jaksaa vielä taittaa hyppelytyylilläänkin. Pikkuhyppelyiden jatkuvasta harjoittelusta johtunee varmaan se, että hukka pääsee kohtuu pitkälle yrittäessään kunnon loikkaa, kuten vaikka saaliin kimppuun. Kuitenkin aina jokin on esteenä täydellisyyteen. Nerryn jalat nimittäin ovat mitä ovat ja usein alas tulo on kömpelöä könyämistä ja jaloilla sutimista. Siinä ajassa ehtii vähä-älyinenkin saalis pakoon.

Vedessä Neriah pärjää kuitenkin paljon nopeammin ja helpommin. Veden elementti toki hiukan auttaa mm. vastavirtaan uimisessa ja veden alla hengittämisessä, mutta aivan itse narttu on muuten uintitaitonsa kehittänyt. Hukan uinti on hyvin helpon näköistä tuon huitoessa tassuillaan selvästi sulavammin, kuin maalla hypellessään. Kaikenlainen liikkuminen vedessä näyttää aivan yhtä helpolta. Nopeat, hitaat, jyrkät eivätkä loivat käännökset tuota juurikaan ongelmia. Nartusta tulee aivan kuin osa vettä sinne päästessään ja usein tuo uiskenteleekin kalojen kanssa kilpaa. Kuitenkin nuo pikkuiset elävät olennot, jotka ovat koko elämänsä viettäneet vedessä päihittävät aina neitosen, mutta mitä siitä? Onpahan ainakin reilu kilpailu ollut.

Luonne

Nerrysestä on varttunut ajan myötä melko rohkea, sillä lähes koko ikänsä tuon on pitänyt selviytyä lähes yksin. Rohkeus ei kuitenkaan ole tyhmän rohkeutta ja hukka yrittääkin välttää mahdollisimman paljon kaiken laisia tappeluita. Ei sillä, että hukka pelkäisi, mutta neito ei pidä väkivallasta, saatikka sitten tappamisesta. Narttu ei itse ole koskaan tappanut ketään, eikä uskoisi siihen edes pystyvänsä. Edes pahin vihollinen ei olisi niin paha, että hukka voisi tappaa. Jo pelkkä ajatus saa vilunväreet kulkemaan pitkin neitosen selkää. Pelkää otus silti, vaikka rohkea onkin. Hukka vain on oppinut, ettei pelkoa pidä näyttää ulos päi. Siitä seuraa aina vain lisää hankaluuksia. Tietenkään ei Neriah kuitenkaan osaa auraansa piilottaa ja näin saa pelkoaan piiloon niiltä, jotka niitä jänniä juttusia osaavat tutkia.

Nerry rakastaa erityisesti vettä, sen viileää kutsua ja ihanaa kosteutta. Myös kalat ovat osa vettä, ja noita pieniä otuksia narttu myös jollain tavalla kunnioittaa. Neito ei suostuisi kaloja syömään, sillä ne tuntuvat vähän kuin kaukaisilta serkuilta. Mutta se lienee mahdotonta. Myös lintujen laulu kuulostaa neitosen korviin ihanalta luritukselta. Hukka kuunteleekin mielellään kesäisin ja miksei talvisinkin lintujen tavanomaisia laulukonsertteja. Se piristää kummasti ankeaakin päivää. Neito ei pidä tappamisesta, ja siihen osasyynä on myös hukan jonkinlainen kammo verta kohtaan. Tappaminen harvoin onnistuu ilman veren lentämistä. Ei mikään pieni pinta haava haittaa narttua, mutta kun verta tulee paljon saa se hukalla oksennuksen nousemaan kurkkuun. Nykyään ei Neriahin korkeanpaikan kammo ole aivan yhtä vahva, kuin ennen vuorille tehtyä retkeä, mutta vieläkään ei neito mielellään liikuskele korkeilla paikoilla vain huvin vuoksi. Joskus pienenmpänä otus muistaa haaveilleensa lentämisestä, mutta nykyään on ajatus aivan mahdoton.

Suhteet & Mielipiteet

Äiti: ei tietoa
Isä: ei tietoa
Sisarukset: ei tietoa

Tavannut: Valanya, Aqwell, Méras, Indira, Dana, Chirán, Luname, Karakize, Nasha, Elenya, Mystic, Sun, Regina, Voldo, Nomille, Dazar, Ziry, Chatham, Renfir, Miriam, Mjolnir, Sýrora, Chayah, Mayara, Shana, Manda, Siru, Distinto, Lirya, Ballyculen, Araree, Cherry, Togona, Jindra, Sirian Lord, Jinra, Erenaya, Desintar, Freida, Nuqwá, Rihkama
Haluaisi tutustua paremmin: Valanya, Indira
Kaverit: Valanaya
Ei niin hyvät ystävät: Nanië
Ei tiedä mitä ajatella: Elenya
Pelätyt: Renfir
Vihatut: Renfir
Viholliset: Varjosudet

Mielipiteitä

Valanya:
Tunnut mukavalta ja voisin melkein kaveriksi jo kutsua. Emme ole kuitenkaan tavanneet pitkään aikaan kunnolla.

Miriam:
Olet myös kovin mukavan tuntuinen susi ja kovin avuliaalta myös tunnut. Juuri sinun kaltaisia ystäviä toivoisin.

Luname:
Kanssasi voin jutella vapaasti, enkä ole koskaan nähnyt sinun suuttuvan.

Nasha:
Vaikka alku ei aivan mahtava ollutkaan voisin nyt jo sanoa sinua ihan mukavaksi hukkaseksi. Ainakin siedettävän tasolla.

Karakize:
Pelastiti kerran henkeni. Sitä en unohda koskaan.

Aqwell:
Mukavan pirteä hukkanen olet.

Méras:
Olet ehkä hiukan liian totinen ja kaikkitietäväinen minun makuuni. Osaatko edes pitää hauskaa?!?

Indira:
Olet mukava ja haluaisin tutustua paremmin, mutta emme ole kuitenkaan aikoihin tavanneet.

Nanië:
Et taida olla kovinkaan minun tyyppiäni. En pidä määräilijöistä.

Araree:
Kanssasi on jotenkin helppo ja mukava puhua. Muutenkin tunnut ystävälliseltä sekä mukavalta.

Chatham:
Sinulle ainakin olen kiitollinen, kun rohakisit minua valonvelhouden tielle ja kiitokset myös siitä, että jaksat minua avustaa ja opettaa. Muutenkin olet ystävällinen ja mukava, kaikin puolin hyvä ystävä.

Menneisyys

Nerryn sijaisemona toimi hukkanen nimeltä Alite. Tuo oli kovin määräilevä, mutta siihen oli Neriahin tyydyttävä, vaikkei moinen ollut hukalle niinkään mieleen. Olihan otuksella myös ”sisko”. Tuo ei kuitenkaan ollut niinkään tuttavallinen, vaan roikkui enimmäkseen emonsa kaulassa. Lopulta Neri ei enää jaksanut pysyä aloillaan saatikka sitten Aliten ja niin sanotun sisikon jaloissa roikkumassa. Niin narttu lähti, tai pikemminkin karkasi Aliten silmän välttäessä ja lähti maailmaa kiertäään.

Neriah uskotteli itselleen, että karkauksen syynä oli, että neito halusi nähdä maailmaa, mutta syvällä sisimmässään hukka tiesi etsivänsä oikeita vanhempiaan. Toivo kuitenkin hiipui vähä vähältä neitosen sisältä, kunnes oli otuksen toivo täysin mennyt. Hetken masennus iski hukkaseen, mutta pian oli neito jo päässyt senkin yli. Enää ei narttu niinkään miettinyt menneitä, vaan toivonsa menetettyä päätti siirtyä eteenpäin elämässä. Nyt otus jatkoi maailmankiertuettaan vapain mielin asuen siellä täällä. Viimein Nerry saapui Siperiaan, jonne on nyt asettunut asumaan. Ainakin tähän saakka.

Tapahtunutta

Valonvelhoksi!
Vihdoin koitti sekin aika, jolloin rohakaisi Nerrynen mielensä ja päätti marssia Asmillonin puheille valoksi pyytämään. Hyvinhän se sujui, paitsi että ei neito siihen aivan yksin sitten pystynytkään, vaan tuo haki apuun Chatham nimisen hukkasen ja sai siinä sivussa selville myös sen, että Chahtam olikin sitten mtös valonvelho. Tapaaminen kokonaisuudessaan Asmillonin kanssa kävi sen suuremmitta ongelmitta, mitäs nyt pieni jännitys tunki mukaan, mutta lopputulos kuitenkin oli se, että sai Neriah valkoisen turkin, sekä valonvelholle ominaisen auringon elementin. Chathamilta sai neito vielä päivän päätteeksi muutaman neuvonkin kaupan päälle.

Temppelille matka käy
Neriah oli jälleen matkalla valonvelhojen temppelille, tai ainakin uskotteli olevansa, kun tuon seuraan tupsahtikin Nasha. Nasha ei ollut ollut kovinkaan Nerrysen suosiossa, joten hukka yllättyikin pahan kerran toisen pyytäessään anteeksi käytöstään. Kiusallisen tilanteen selvittyä olivat kaksikko saaneet sovittua ja hetken päästä olivat nuo jo matkalla valonvelhojen temppelille yhdessä Nashan näyttäessä tietä. Temppeli ylittikin Neriahin odotukset, mutta hetken sitä ihasteltuaan

Pilviää..?
Siperiassa illalla riehunut tulipalo oli melko kaunista katseltavaa. Tuon näyn sattui näkemään Nerrynen, joka ei asiasta lainkaan innostunut. Palavasta metsästä juossut susi, Rihkama sattuikin neidon luokse tupsahtamaan, joka sai Neriahin hiukan oirehtumaan. Toinen kuitenkin katosi nopeasti paikalta. Yönsä Nerry nukkui meren rannalla, joka ei ollut niinkään hyvä vaihtoehto. Nukkumisesta nimittäin ei oikein tullut mitään, sillä savun haju leijaili pitkin yötä neitosen kuonossa. Aamulla otus olikin melko sekaisin osittain unen puutteen, osittain savun takia. Sinne sattui Nerryn seuraan Freida, joka ei oikein käsittänyt Neriahin outoa käytöstä ja höpötystä pilvsitä. Lopulta Nerry päästi Freidan piinasta nukahtamalla meren rannalle.

Valan katon alle
Neriah sai vihdoin katon päänsä päälle, joskaan ei aivan omaa kattoa. Neitosen tuttava Valanya tarjosi illan tullessa luolaansa nartulle väliaikaisesti. Nerry suostui tietenkin heti innoissaan luvaten kuitenkin kadota paikalta heti oman luolan löytäessään.

Yhdessä metsästämään
Neriah lähti ensimmäistä kertaa yhteiselle metsästysretkelle Dana- nimisen hukan kanssa. Kaksikko saikin karibun kiinni sen suuremmilta ruhjeilta välttyen ja söivät vatsansa täyteen. Se olikin Nerrysen ensimmäinen karibuateria.

Lumisota
Neri pääsi tuttujensa kanssa lumisotasan, mutta puoli tutun Chiránin ilmestyessä narttunen menetti hermonsa ja tappeluhan siitä syntyi. Rähäkän keskelle tupsahti vielä Kirokin, joka antoi oman osansa. Lopulta kuitenkin suurin osa paikallaolijoista selvisi suuremmitta haavoitta, mutta Chirán menetti henkensä.

Ensimmäinen varjosusi
Neriah oli juuri saapunut Siperiaan, ja pääsikin siinä samalla hieromaan tuttavuutta varjosusi Renfirin kanssa. Neito oli tuolloin vielä kovin hyväuskoinen, eikä osannut olla varuillaan ja näin ollen joutui tappeluun varjon kanssa. Nerry olisi kuollut, ellei kaksi valonvelhoa, Karakize ja Ceseme, olisivat saapuneet narttusta auttamaan. Hukka pelastui täpärästi ja osaa nykyään jo varoa varjosusia.

Galleria

Fanitaidetta

-

Pelaajasta