Lendal Elea-Andien Orelai

Perustieto

Ikä: 17 vuotta

Sukupuoli: Nainen/Tyttö

Rotu: Maagi

Magiasta: Lendalin ainoana aseensa toimii magia, jos ei oteta mukaan terävää kieltä, joka varmaan enemmän lietsoo vihaa, kuin puolustaa tyttöä. Magiaansa ei kuitenkaan Len täysin hallitse, ja se voi joskus riistäytyä käsistäkin, jos tyttö ei keskity tarpeeksi hyvin. Asia varmaan johtuu siitä, ettei tyttö ole taitojaan kovinkaan ahkerasti harjoittannut, kun ei ole ollut ketään, kenen kanssa harjoitella tai keneltä oppia.

Ulkonäkö

Asuna Lendalilla toimii mekko, joka on pohjaväriltään valkoinen, paitsi sisäpuolelta tumman liila, jonka ympärillä kiertelee liiloja juovia. Mekko on tytön äidin tekemä, josta tuli vahingossa hiukan liian suuri. Len säilyttikin sitä siihen saakka, kunnes se nyt mahtui tytön päälle. Helma levenee alaspäin mentäessä ja ulottuu lähes maahan saakka. Kaula-aukko mekossa alkaa olkapäiden alapuolelta, josta johtuen kaula-aukko on melko suuri. Hihat taas loppuvat hiukan kyynärpäiden jälkeen jättäen tilaa oranssikeltaisille hanskoille, joiden varsi levenee loppua kohden aivan kuin mekkokin. Alhaalta hanskoista alkaa valkoinen alue, joka kapenee ylöspäin mennessä sulkeutuen kokonaan ennen kämmentä. Valkoisen alueen poikki kulkee ohut nahkanaru, joka on solmittu rusetilla lopuksi. Mekon loputtua jää näkyviin vielä liila-valkoraidalliset sukat, jotka yltävät hiukan polvien alapuolelle saakka, joskin toinen sukista on usein valahtanut kasaan. Sukkien päät kuitenkin peittyvät keltaoranssien kenkien sisään. Kengissä on myös ohut nahkanaru aivan päissä ja lopuksi vielä rusetilla.

Koru on pohjaväriltään sini-kelta-vihreä ja näyttää liikehtivän taukoamatta. Keskeltä korua menee keltaista himmeää valoa hehkuva salamaa muistuttava railo, joka heijastaa hiukan peilin lailla. Koru on kokonaisuudessaan särkyneen lasin sirpaleen muotoinen ja sen kulmat eivät ole hioutuneet vieläkään, joten niistä voi saada hyvinkin haavan käteensä, mikäli korua käsittelee varomattomasti. Sirpale on pujotettu pieenstä reiästä ohueen nahka naruun, siihen samaan, jota on myös Lenin kengissä ja hanskoissa.

Luonne

Kun on lopultakin päässyt murtamaan Lendalin epäluulot kohtaa aivan kuin toisen ihmisen. Len on päättäväinen, eikä hevillä anna periksi. Myöskään määräilijöistä Len ei pidä, ja toimiikin usein vain ja ainoastaan oman päänsä mukaan. Kuitenkin tyttö on pohjimmiltaan kohtuullisen kiltti ja ystävällinen. Hymynkin saattaa useaankin otteeseen saada hänen naamalleen kohoamaan epäluulon kadottua. Yliutelias tyttö on myös, ja yleensa Len ottaakin kaikesta selvää, mikä sattuukaan kiinnostamaan. Vaikka se sitten vaikuttaisikin vaaralliselta. Tietenkin tyttöä pelottaa useinkin vaarallisissa tilanteissa, sehän on aivan inhimillistä. Lenillä on vain jonkinlainen pakkomielle etsiä pelkoa. Hän omalla tavallaan nauttii siitä, joskaan tyttö ei koskaan näytä pelkoaan ulospäin. Pistävistä silmistä sitä on myös melko vaikea havaita.

Yksinäisyys ei Lendalia ole aiemmin häirinnyt, mutta pikku hiljaa on alkanut seuran puute vaivata tyttöä. Tästä johtuen ei hän epäröi käydä keskusteluun vieraiden kanssa, mutta ei siltikään ole luopunut epäluuloisesta asenteestaan, joka tekee keskustelusta usein melko ristiriitaista ainakin tytön itsensä osalta. Epäluuloisuudestaan on tyttö myös yrittänyt parhaansa mukaan päästä eroon, muttei ole siinä edistynyt oikeastaan lainkaan.

Kylän historiaa

Asukkaita kylässä oli hyvin vähän, josta johtuen kaikki tunsivat toisensa ja apua aina annettiin niille, jotka sitä tarvitsivat. Asukkaiden niukkuus saattoi osittain johtua kylän omituisesta historiasta, josta vieläkin liikkui kummallisia huhuja. Kylässä oli nimittäin käyty sata vuotta sitten sota maagien ja henkien kesken. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mistä moinen kahakka ylipäätään sai alkunsa, mutta eräs pieni jälki oli kylään siitä jäänyt. Nimittäin kylän laitamilla aivan meren rannan vieressä sijaitsi suuri tummaakin tummempi autio talo. Kaikki kyläläiset kiertävät talon yhteis tuumin kaukaa, ja ajan saatossa on talo päässyt rapistumaan jo melkein luhistumis vaiheeseen. Huhujen mukaan nimittäin talossa tapahtui se ratkaiseva sodan voitto, ja taloon vangittiin se mahtavin henki. Sanotaankin, että henki asustaa yhä talossa, joskin kahlittuna, mutta asiaa ei ole kukaan uskaltanut mennä tarkistamaan.

Korusta

Korun sisällä oleilee edelleenkin siis pieni osa siihen sata vuotta sitten lukitusta hengestä. Henki on yhä voimissaan, eikä peilin sisällä olo ole heikentänyt sitä tippaakaan. Kuitenkaan ei henki voi murtautua vankilastaan, silläsuurin osa sen voimista katosi muiden peilin sirpaleiden tuhouduttua. Kuitenkin henki on tarpeeksi vahva, että edes jonkinlaisen olennon kosketuksesta, joka hallitsee magiaa voi henki siirtää ainakin osan itsestään kyseiseen ruumiiseen ja ottaa tuon hallintaansa. Lendalin henki saikin hallintaansa, mutta se ei ollut tottunut ihmisruumiin tarpeisiin, joten se päätti jäädä ruumiiseen päästäen Lenin kuitenkin aina ajoittain toimimaan itsenäisesti. Tai oikeastaan melko usein. Henki voi palata takaisin Lenin ruumiiseen vain kosketuksen kautta, eli jos koru sattuu olemaan jossain muualla, kuin tytön kaulassa ei henki pääse enää Lenin ruumiiseen.

Jos koru otetaan pois Lendalilta hengen ollessa vielä tytön ruumiissa, syntyy korun ja ruumiin välille eräänlainen jännite. Mikäli korun vie tarpeeksi kauas ruumiista, alkaa korun ja ruumiin välillä sinkoilla kipinöitä, ja ehkä jopa pieniä salamoita. Korun liikuttaminenkin vielä kauemas alkaa käydä huomattavasti työläämmäksi. Jos korun kuitenkin raahaa kymmentä metriä kauemmas ruumiista saattaa se olla jopa tappavankin vaarallista Lendalin ruumiille, sillä henki lähtee kovalla voimalla ulos tytön ruumiista takaisin koruun aivan kuin kireäksi jännitetty kuminauha, jonka toinen pää päästetään irti.

Hengen ottaessa vallan pieni tuulipyörre kerääntyy Lendalin ympärille ja hänen silmiinsä tulee utuinen lasittunut katse, sillä henki ei tarvitse tytön silmiä nähdäkseen, vaan käyttää 'silmänään' korussa olevaa salamarailoa. Len ei itse muista mitään siltä ajalta, kun on hengen vallassa ja hengen lähtiessä jälleen hänen ruumiistaan menettää tyttö tajuntansa. Kuitenkaan sen kummempaa taikuuden hehkua ei sirpaleesta lähde, sillä peili ei päästä sitä lävitseen. Ja silloinkin kun osa hengestä on vierailulla Lenin ruumiissa sekoittuu se muun magian sekaan lähes huomaamattomiin.

Menneisyys

Kymmenen vuotta saivatkin Lendal äitinsä kanssa asustaa kaikessa rauhassa tytön kasvaessa kyläläisten keskellä. Kuitenkin vastoinkäymisiäkin elämässä tulee. Eräänä aamuna nimittäin jätti Lenin äiti tyttarensä yksin kotiin ensimmäistä kertaa lähtiessään muiden kylän naisten mukaan kalaan. Usein kalastus oli miesten puuhia, mutta kyläläiset olivat yhteistuumin päättäneet, ettei tuossa pienessä sopukassa turhanpäiväisiä arvojärjestyksiä noudatettaisi. Niinpä lähtivät naiset kalaan miesten jäädessä pyykkiä pesemään. Lendal jäi innolla odottamaan kotiin ylpeänä siitä, että niin nuorena hänelle annettiin kuitenkin niin suuri vastuu.

Päivä ei loppujen lopuksi kuitenkaan ollut aivan yhtä kaunis, kuin aamun paahtava auringon paiste antoi ymmärtää. Nimittäin voimakas myrsky puhkesi suoraan kylän yläpuolella, eivätkä kalalle lähtijät olleet vielä ehtineet pois mereltä. Len odotteli kotonaan huolestuneena, ja myrskyn laannuttua olikin rantaan kokoontunut koko kylä. Tytön päästyä tunkemaan itsensä väkijoukon läpi oli hän jo kuullut kuiskeet, jotka kiirivät ympäri tiivistä ihmisrykelmää. Vene oli ajautunut rantaan ilman minkäämlaisia matkustajia pahasti kolhuilla. Kaikki veneessä olleet naiset olivat siis melkoisen varmasti kuolleet. Uutinen järkytti Leniä, mutta hän päätti kuitenkin selvitä omillaan. Kyllä se onnistuisi. Näin ollen tyttö torjui kaikki kyläläisten tarjoamat majapaikat ja sanoi pärjäävänsä omillaan. Vakuutteluista huolimatta kyläläiset säälivät orpoa tyttöä niin, etteivät jättäneet tuota rauhaan, vaan toivat sitkeästi joka aamu syötävää tytön ovelle. Lendalia alkoi kuitenkin pikku hiljaa ärsyttämään kyläläisten periksi antamattomuus, joten tuo päätti siis muuttaa omilleen. Nyt tuli eteen kuitenkin toinen ongelma. Minne tyttö menisi? Kylää ei Len olisi millään halunnut jättää, sillä se oli tytön äidin synnyin koti, mutta kaikki alle kuitenkin seuraisivat kyläläiset kuitenkin mukana.

Yksi paikka kuitenkin oli, jonne eivät kyläläiset tunkisi, vaikka kuinka pakko olisi, ja vieläpä kylän sisäpuolella. Nimittäin vanha hylätty kuumitustalo. Len ei ollut koskaan todella uskonut huhuihin, joita talosta liikkui, joten tyttö ei aikaillut, vaan heti päätöksen tehtyään pakkasi vähät tavaransa suunnaten kulkunsa pimeän yön turvin synkkään taloon. Talo oli sisältä hyvin synkkä ja selvästi korjauksen tarpeessa, joskaan ei Lendal asialle mitään voinut, kun ei omannut tarvittavia työkaluja saatikka sitten taitoa. Talo ei kuitenkaan ollut täysin mustuuden peitossa, kuten olisi kuulunut. Kaikki ikkunaluukut olivat kiinni, mutta silti jostain kuulsi himmeää valoa. Len päätti tietenkin tutkia asiaa tarkemmin ja löysi kuin löysikin pienen aivan särkyneen lasinsirpaleen näköisen palasen seinän ja lattian väliin jäävästä pienestä vaosta. Pala loisti aavemmaista keltaista valoa ja näytti aivan kuin sen sinikeltavihreä tausta olisi liikehtinyt tauotta. Myös keskeltä kulkeva salamaa muistuttava keltaista valoa hehkuva juova näytti jollain tavalla heijastavan, kuten peili. Lendal ihastui palaseen siinä samassa, kun oli sen saanut käteensä, ja tekikin siitä onnenamulettinsa pahaa aavistamatta.

Kuten tyttö oli arvaillutkin kiersivät kyläläiset autio talon kaukaa, ja antoivat Lenin olla omassa rauhassaan. Samalla myös alkoivat kyläläiset vältellä myös itse tyttöä. Aina kun hän poikkesi kylään ostamaan jotain tai muuten vain kävelemään välttelivät kaikki katsomasta häntä silmiin ja pitivät huolen, että pysyttelivät vähintään metrin päässä. Kauppiaatkin pyrkivät suorittamaan velvollisuutensa mahdollisimman nopeasti, ja unohtivat joskus jopa periä itse ostoksesta maksun.

Aluksi asia ei vaivannut Leniä sen kummemmin, mutta ajan myötä se alkoi tuntua kiusalliselta, sekä myös hiukan ärsyttävältä. Tyttö ei kuitenkaan luopunut vieläkään kylästä, vaan alkoi liikuskella vain yö aikaan. Tuolloin ei tarvitsisi katsella muiden välttelyä ja joskus jopa pientä halveksuntaa tai pelkoa. Kaiken tarpeellisen tyttö varasti kaupoista, sillä rosvoja harvoin kylässä näkyi, joten valovontajärjestelmät olivat erittäin helposti vältettävissä.

Lendalille alkoi myös pian muuton jälkeen ilmaantua jonkinlaisia pyörtymis kohtauksia. Hän saattoi olla tajuttomana useitakin tunteja, joskus jopa päiviä, ja löytää lopulta itsensä toiselta puolelta kylää muistamaatta lainkaan, miten sinne oli joutunut. Asia tietenkin huolestutti tyttöä, ja hän yritti ottaa selvää, mistä moinen johtui, mutta mitään ei ilmennyt. Kyläläisiltä tietenkään ei enää voinut mennä pyytämään apua. Lopulta Len antoi kuitenkin asian olla, sillä kohtaukset - tai miksi niitä nyt kutsuisikaan – eivät näyttäneet menevän pahempaan suuntaan.

Vuosien varrella Lendal oppi elämään asian kanssa, ja alkoi jo tottuakin jatkuviin muisti katkoksiin. Toisin kävi syrjässä asumisen kanssa. Yksinäisyys alkoi ajan mittaan kasvaa, ja pian alkoi Lenistä tuntua siltä, että puhekumppani, tai joku, joka edes suostuisi katsomaan tyttöä, täytyisi löytää. Kylästä ei sellaista kuitenkaan mitenkään voisi saada. Kaikki olivat alkaneet pitää Leniä noitana, ja nykyään ei kukaan astunut lähellekään taloa. Niinpä päätti tyttö olevansa jo tarpeeksi vanha, ja pystyisi selviämään omillaan. Seitsentoista vuotiaana sitten lähtikin neito pois synnyinsijoiltaan ottaen mukaansa vain ne kaikkein tarpeellisimmat tavaransa pieneen pussukkaan, jonka oli itse väsännyt jo aikaa sitten.

Pelihistoriaa

1. Yksinäinen yössä

Galleria

Fanitaidetta

-

Pelaajasta