Huurrekuu

Perustieto

Ulkonäkö

Huurrekuun kasvonpiirteet ovat kaikkiaan melko pienet lukuunottamatta liioitellun terävää kuonoa. Silmät ovat ruskeat ja usein epäileviksi viiruiksi kaventuneet ja pienet korvat painautuneina niskaa vasten. Teräksen sininen harja on yhtä säälittävän ohut kuin turkkikin ja roikkuu elottomina kiharaisina suortuvina alas Huurrekuun niskaa yltäen yllättävän pitkälle. Muutama sininen kihara on myös valahtaneena nartun silmille.

Kaikesta huolimatta Huurrekuu saa itsenä näyttämään hyvinkin arvovaltaiselta nostamalla kuonon ylös ja vilkuilemalla kaikkia ja kaikkea mahdollisimman inhottavaan sävyyn. Se tietää, ettei sen ruumiinrakenne ole aivan parhaasta päästä, muttei silti voi sietää kenenkään siitä huomauttelevan.

Huurrekuun turkin pääväri on Tuskan sukuun kuuluen valkoinen, mutta vaaleaa harmaata löytyy myös melko paljon. Harmaa alue kiertää päälaelta selkää pitkin alaspäin ja päättyy häntään. Harmaata löytyy myös taka- ja etujaloista pieninä suikaleina. Lisäksi silmän alla kiemurtaa hiukan tummemman harmaa, vähän mustaa lähentelevä, kiemura.

Sidoksen sisällä syntyneen riimu löytyy oiken korvan tyvestä ja puoliksi harjaksen alle piiloutuneena ja Tuskan suvun riimu on poltettu silmien väliin kuonoon. Valtuutetun riimu löytyy ylälavasta tällä kertaa täydellisesti ja tarkoituksella näkyvillä, sillä Huurrekuu ei häpeä valtuutetun työtään.

Huurrekuu ei ole erityinen hienostelija mitä tulee koruihin. Tuo kantaakin vain suvun merkkinä kaulassaan roikkuvaa nahkahihnaa, johon on sidottu nartun esi-isien luunsirpaleita ja hampaita. Tuo hely on nartun suvun tunnus, joka annetaan aina eteenpäin sen parhaiten ansainneelle alemmalle sukupolvelle.

Fyysiset ominaisuudet

Huurrekuun lihasvoima on yllättävän suurta verrattuna ulkomuotoon. Ketteryys ja kestävyys sen sijaan eivät ole parhaasta päästä. Narttu ei taivu kovin helposti eri asentoihin.

Luonne

On varmaan sanomattakin selvää, ettei narttu ole avautuvaa sorttia. Se pitää henkilökohtaiset asiansa visusti sisällään, eikä siitä sen puoleen ole minkäänlaiseksi lohduttajaksi. Se toteaa mielipiteensä kiertelemättä ja loukkauksia säästämättä. Muutenkin narttu on usein varomaton puheidensa kanssa.

Ylempiarvoisten susien edessä Huurrekuu osaa hiukan hillitä kieltään ja sanomisiaan, tai ainakin yrittää parhaansa. Ylempiarvoisilta saatu arvostus on sille myös erittäin suuri asia. Alempiarvoisten kanssa narttua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut siitä ajattelevat. Mutta oli tilanne mikä tahansa niin hukka ei ryhdy matelemaan ja kiemurtelemaan kenenkään edessä.

Vaikka ei uskoisi, niin Huurrekuulta löytyy myös huumorintajua, tosin melko kuivaa sellaista. Sarkasmi on yksi asia, jonka voi kuulla lähes aina sen äänestä ja joka on myös saanut nartun useampaan otteeseen ongelmiin. Se nauttii toisten epämukavasta olosta, mutta yllättävää kyllä, tappamisen kanssa se ei koskaan ole päässyt täysin neutraalille tasolle. Se kuitenkin suorittaa Valtuutetun tehtävänsä enemmän kuin mielellään, mitä ikinä siihen sisältyikään.

Yksi selvästi esiin tuleva luonteenpiirre on myös itsepäisyys. Huurrekuu ei helposti taivu muiden leikkikaluksi, edes ylempien susien kanssa se ei kestä liiallista käskyttelyä. Narttu tekee oman mielensä mukaan, joskus jopa silloin kun toisin on käsketty.

Kunnianhimoisuudesta johtuen Huurrekuu on myös aina silloin tällöin yllättävänkin mustasukkaista sorttia. Mustasukkaisuus kohdistuu yleensä siis ylennyksen saaneisiin hukkiin jotka eivät nartun mielestä sitä ansaitse ja ilmenee entistäkin kylmempänä ja teräväkielisempänä olemuksena. Ihastusten ja rakkauselämän suhteen Huurrekuulla ei ole juuri edes kokemusta mustasukkailusta, mutta siinäkin suhteessa mustasukkaisuus olisi lienee erittäin yleistä.

Menneisyys

Huurrekuu oli perinyt vanhempiensa kunnianhimon, eikä siis alentunut jäämään veljiensä varjoon. Nartun harmiksi se sattui kuitenkin olemaan ainut kolmesta joka peri emänsä heikomman ruumiinrakenteen. Huonompi asema kuitenkin sai sen yrittämään entistä kovemmin.

Nartulla ei siis ollut parhaat suhteet veljiinsä. Kolmikon kasvaessa ja samalla suorituspaineiden kasaantuessa veljekset alkoivat toimia yhdessä, jättäen Huurrekuun ulkopuolelle. Sen oli yhä vaikeampi saada vanhempiensa huomiota ja veljesten menestys alkoi ärsyttää suunnattomasti mustasukkaisuuden nostaessa päätään. Se oli yrittänyt parhaansa koko pienen ikänsä ja nuo kaksi veivät kaiken huomion.

Käänne veljesten suosiolle tapahtui kuitenkin juuri ennen sudeksi tulemista. Nuo kaksi olivat kahden kadonneet teille tietämättömille. Vanhemmat laittoivat Huurekuun etsimään pitkin metsiä, mutta narttu ei löytänyt monen tunnin etsinnän jälkeen vihjettäkään veljien olinpaikasta. Palatessaan pesäkololle sitä kuitenkin kohtasi melkoinen näky.

Veljekset olivat palanneet, mutteivät suinkaan yksin. Ne olivat onnistuneet sotkemaan itsensä tekemisiin karjun kanssa ja tyhmyyksissään rynnänneet se kintereillään pesäkololle turvaan. Vanhemmat eivät olleet pitäneet yllätyksestä. Vihainen villisika oli vaarallinen, etenkin urospuolinen sellainen. Sen kaataminen olisi hankalaa useammallekin sudelle.

Huurrekuun palatessa oli karju jo poissa, mutta se oli tehnyt kovaa tuhoa. Nartun emä oli pahoin loukkaantunut ja isä taas oli läksyttämässä olan takaa kahta poikaansa. Järkyttävästä tilanteesta huolimatta pieni tyytyväisyyden liekki pilkahteli Huurrekuun sisällä. Tästä eivät veljekset selviäisi vähällä.

Huurrekuun emä ei kuitenkaan loppujen lopuksi selvinnyt vammoistaan. Juuri kolmikon sudeksi tulemisen päivänä tuo vaipui loputtomaan uneen. Vaikka emä ei ollut koskaan ollutkaan kovin huolehtiva, ei Kuu muunlaista kasvatustapaa tunenut, joten emän menetys oli kova pala. Isällekin rakastettunsa menettäminen oli raskasta ja tuo syytti edelleen kahta poikaansa tapahtuneesta.

Sudeksi tulemisen myötä kaikki pennut hajaantuivat omille teilleen sukunsa tapojen mukaan. Tai veljekset saivat oikeastaan melko rajut lähtöpassit. Huurrekuulle taas myönnettiin suvussa kulkenut luukoru, joka myönnettiin aina alemman sukupolven parhaiten pärjänneelle pennulle. Korun saannista narttu on erittäin ylpeä.

Isästään eroamisen jälkeen Kuu ei ole nähnyt tuota sen koommin. Se jatkoi elämäänsä omillaan ja pärjäsi vanhempiensa kovan koulutuksen ansiosta heikomman ulkomuotonsakin kanssa. Huurrekuulla oli pienestä pitäen ollut halu päästä Ydinraunioille, mutta sen vanhemmat eivät koskaan olleet pitäneet sitä paikkaa arvossa. Narttu oli kuitenkin eri mieltä. Se tiesi että siellä jos missä voisi solmia suhteita ja kohota ylemmäs.

Puolivuotiaasta pennusta saakka Huurrekuu kierteli Ydinraunioilla, äksyili kolmannen portaan porukalle ja solmi suhteita ylempiarvoisten kanssa. Silloin sitä vielä pidettiin rääpäleenä – riutunut ulkomuoto ei antanut yhtään ikää lisää – mutta pikkuhiljaa muutamat hukat alkoivat nähdä sen sisun joka nartun sisällä piili.

Kaksi ja puoli vuotta siinä kesti, mutta suhteiden avulla narttu sai vihdoin mitä oli halunnutkin: valtuutetun paikan tarjouksen. Sen ruumiinrakenne ei puhunut puolestaan, mutta ajan sisällä solmitut suhteet puhuivat. Kunnianhimo oli nähty ja tunnistettu. Niinpä narttu pian ylennettiin ja tuo pääsi valtuutetun paikalle. Lapaan poltettu valtuutetun riimu ei siis ole kovin uusi, mutta hukka tuppaa kantamaan sitä kuin se olisi aina siinä ollut.

Muuta

Hukka ei ole vielä suorittanut Vaellustaan, mutta on jo pienesti suunnitellut tuon matkan toteuttamista lähiaikoina.

Huurrekuun ääni kuulostaa jotakuinkin tältä jos jotakuta kiinnostaa.

Pelihistoriaa

Keskeneräiset pelit

2. Balck Sheep

Galleria

Pelaajasta

HUOM Tämä on totaalisesti uusittu versio entisestä hahmostani, Evelistä. Vanhat tiedot on vielä löydettävissä täältä