|
Etusivu Andelailè |
Evel Aniell Quent
TekijänoikeuksistaSivuilta ilmeneviä tietoja ei missään nimessä saa kopioida. Tekijönoikeudet kuuluvat Speria/Valkeaa Taikaa-roolipelin ylläpitäjille.
PerustietoNimi: Evel Aniell QuentIkä: Luultavasti lähemmäs kaksi vuotta Sukupuoli: Narttu Laji: Susi, Canis Lupus Rotu: Euroopan susi Yliluonnollisuudet: Hukka on saanut jo melko varhaisessa vaiheessa selville omaavansa usvan elementin, ja vasta jonkin aikaa sitten saatuaan Verlainelta elementti valistusta sai neito myös tietää sen olevan elementti, jonka moni muukin susi voisi omata. Tosin narttu ei vielä tiedä, että usvaan voi kadotakin. Otus omaa myös tulen elementin, jonka hukka on huomannut vasta äskettäin raivokohtauksensa myötä. Vielä ei narttu kuitenkaan sitä niinkään käyttele toisin kuin usvan elementtiänsä.
UlkonäköVäritysEvelin silmät pistävät ehkä kaikkein ensimmäiseksisilmään hukkaa tutkiessa. Silmien alla on pienet mutkittelevat mustat viirut, jotka valuvat alaspäin, aivan kuin otuksen silmäkulmaan olisi kaadettu jonkinlaista maalia. Näiden viirujen ansiosta nopeasti vilkaistuna neito saattaa näyttää hiukan surulliselta. Mustaa on myös silmien luomissa, mutta se ei juurikaan erotu, ellei Evel pidä silmiään kiinni. Hukan mustia silmiä tummentavat entisestään tumman ruskeat silmät, mutta siitä huolimatta ne loistavat usein kirkkaina. Neidon rinnus on valkoinen ja siitä se lähtee matkaamaan ylös kiertäen silmät ja täyttäen vielä korvien takaosat valkoisiksi pysähtyen sitten takaraivon kohdalle. Valkoinen on myös vatsa, josta se nousee ylöspäin aina hännän tyveen asti. Häntä onkin muuten valkoinen, paitsi aivan sen pää on harmaa. Myös hukan jalat menevät samalla tavalla, elikkä jalat ovat muuten valkoiset, mutta alhaalta harmaan turkin peitossa. Se osa hukan turkista, joka ei jää valkoisen alle on sitten harmaata. Harmaata on siis pääpiirteittäin kuvailtuna niskassa, etujaloissa, takajalkojen ja hännän alaosassa ja muussa keskiruumissa.
Ruumiin rakenneEvel on säkäkorkeudeltaan noin 70 cm. Nartulta ei löydy juurikaan lihaksia jaloista, joka vaikuttaa melko vahvasti neitosen kestävyysjuoksuun. Hukan jalat ovat pitkät ja sirot ja vartalo muutenkin kovin hintelä, mutta myös solakka. Otus on siis melko heikkorakenteinen, ei mikään vahva lihaskimppu. Onneksi kuitenkin henkinen kestävyys korvaa sen mikä fyysisestä puuttuu. Evelillä on pystyt korvat, jotka tuo on kuitenkin melko usein "liimannut" niskaansa vasten. Hukan silmät ovat suuret ja loistavat kirkkaina tumman ruskeasta sävystä huolimatta. Nartun häntä on tavallista pitempi, muttei kovinkaan tuuhea, joka ei erityisemmin täytä neidon muutenkin hintelää ulkomuotoa. Muutenkin hukan turkki on melko lyhyttä.
Fyysinen voimaEvel ei ole kovinkaan kestävä juoksia, vaan hengästyy nopeasti juoksi se pitkiä tai lyhyitä matkoja. Neidon jalat eivät sinänsä myöskään kestä pitkiä juoksumatkoja ja väsyvät kovin helposti. Lihaksia hukalta ei löydy jaloista, eikä sen puoleen oikein mistään muualtakaan vartalostaan. Neidon juoksu näyttää joskus hienostuneelta sipsuttelulta, ellei sitten hukalla ole tuli hännän alla, jolloin juoksu on pikemminkin pelkkää kompurointia. Evelin vahvimpia puolia on ehkä vain pelkkä paikoillaan seisominen, tai rauhallinen kävely. Neito itsekin tietää sen, eikä usein viitsi itseään nolata muiden edessä kompuroinnillaan taikka sipsuttelullaan. Vedessä hukka pärjää edes hiukan paremmin, kuin maalla, muttei siltikään ole mikään mestari uimaan. Kyllä narttu pinnalla pysyy ja jonkin matkaa pystyy jopa uimaan, muttei kovinkaan pitkiä matkoja vedessä pärjää. Narttu ei oikeastaan niinkään vedestä välitä, joten huonohko uimataito ei narttua erityisemmin häiritse.
LuonneEvel on sisimmiltään kohtuu kiltti, ehkä hivenen sarkastinen hukkanen. Jos tuolla jotain sanottavaa on ei narttu yleensä viitsi muotoilla sitä siihen ystävällisempään muotoon. Myös huumoria voi jostain otuksen sisältä löytää, mutta se harvoin nousee aivan niin pintaan, että pääsisi ulos suusta. Narttu ei mielellään puhele toisille henkilökohtaisista asioistaan ja on hyvin herkkä loukkaantumaan, jos tuolta liikaa tietoja tivataan. Näin on Evel myös oppinut itse pitämään kuononsa ummessa kysymyksien pyrkiessä ulos ja ajan vieriessä on hukan uteliaisuus hautautunut kaiken muun alle. Ei hukka kuitenkaan mikään möksmöks susi ole ei. Se vain ei pidä siitä, että sen asioita urkitaan liikaa. Siitä huolimatta ei otus kovinkaan helposti lähde mihinkään ylipirteisiin pippaloihin, vaikka tilaisuuden saisikin. Ei sellainen ylipirteä meininki otusta vain niinkään kiinnosta. Ensitapaamisella ei kuitenkaan löydy minkäänlaista merkkiä näistä edellä mainituista seikoista. Hukalle on nimittäin kehittynyt jonkinlainen kylmä, mitänsanomaton ulkokuori, jonka läpi murtautuminen ottaa oman aikansa. Kärsivällisyydellä kuitenkin voi päästä kaivautumaan hukkasen oikean luonteen syövereihin. Narttu ei sinne kuitenkaan helpolla päästä. Otuksen oma luonne alkaa pikku hiljaa tupsahtelemaan aina mukaan, mutta siinä kestää. Ulkokuoreltaan otus on aivan kuin eri otus. Kylmä, ehkä joskus hivenen töykeäkin. Riippuen siitä, millä päällä moinen on. Kaikki tunteet kuitenkin pysyvät visusti hukan sisällä. Narttu ei päästä niitä ventovieraiden tutkittavaksi kuin tarjottimella. Vasta luottaessaan tarpeeksi toiseen voi otus päästää itsensä hiukan vapaampaan keskusteluun. Narttu ei oikeastaan kannata sen paremmin pahaa, kuin hyvääkään, mikä on sinänsä ihmeellistä neitosen menneisyyden kannalta, mutta tappamista narttu ei sentään ymmärrä. Kosto on kuitenkin turha asia neitosen mielestä, sillä tappamista tapahtuisi paljon vähemmän, jos ei aina joku hautoisi kostoa. On kuitenkin moinen ajatus käynyt kerran otuksen mielessä. Etsiä se ääliö, joka oli jollain keinolla saanut hukan muistin pyyhittyä ja näyttää tuolle taivaan merkit, mutta nämä ajatukset on narttu haudannut jo aikoja sitten syvälle.. jonnekin.Evel on kuitenkin muutakin, kuin vain pelkkä pikku enkeli. Nartulla tulee välillä nopeita välähdyksiä, joiden aikana tuo muuttuu vihamieliseksi ja saattaa hyökätä lähimmän suden kimppuun, jopa ystävän. Kohtausten aikana neitoselle tulee esiin aivan kuin kokonaan toinen luonne. Monien pohdinta tuokioiden jälkeen neito onkin päätynyt siihen tulokseen, että välähdysten täytyy olla jotenkin yhteydessä hukan entisen luonteen kanssa. Elikkä, välähdykset ovat Evelin entistä luonnetta, joka peittyi muistinmenetyksen mukana ja pyrkii nyt aika ajoin pintaan. Kohtaukset eivät yleensä kestä kauaa, mutta niiden kesto aika vaihtelee silti melko laajasti. Narttu ei kerro tästä ongelmastaan kenelekään, sillä se on juuri sellainen henkilökohtainen asia, jota tuo ei mielellään juorua kaikille. Kaikkein luotetuimmille henkilöille hukka voisi moisen kertoa, mutta tähän mennessä ei ole vielä ketään, jolle neito sen olisi voinut paljastaa. Evel pyrkii pitämään kohtauksensa aisoissa, mutta ei kuitenkaan ole vielä siinä kertaakaan onnistunut. Minkäänlaista varoitusta ei hukkasesta päälepäin näy välähdystä ennen, ei oikeastaan edes neitosen sisälläkään tapahdu minkäänlaista ennakko varoitusta. Yhtäkkiä Evel on vain kuin eri susi, mutta ulkokuorelta silti saman näköinen. Hukan ääni kuitenkin muuttuu paljon matalemmaksi ja uhkaavammaksi ja usein myös silmät kaventuvat pieniksi viiruiksi. Mutta tämä kaikki tapahtuu kovin nopeasti ja sitten on hukka jo vauhdissa. Narttu on koko ajan läsnä raivokohtauksiensa aikana, muttei kuitenkaan pysty niitä hallitsemaan. Aivan kuin jokin näkymätön voima ohjaisi suden ruumista.
Suhteet & MielipiteetSuhteetÄti: ei tietoaIsä: ei tietoa Sisarukset: ei tietoa
Tavannut: Desintar, Typhon, Ceseme (ei tiedä nimeä), Freida, Verlaine, Tejé, Cielo, Valanya, Spectral, Kevra
MielipiteetTyphon: Olet auttanut minua paljon, ja olen siitä kiitollinen. Sinulle on myös helppo puhua, ja ymmärrät minua, mitä ei kovinkaan monesta muusta hukasta voi sanoa. Oikeastaan kenestäkään.Freida: En saanut sinusta oikein mitään selvää sillä lyhyellä tapaamisella. En kuitenkaan usko, että aivan sellainen olisit täysin oikealta luonteeltasi. Tai ainakin toivoisin niin. Cielo: Aluksi tunnuit kovin hienostelevalta, mutta sitten yhtäkkiä muutuitkin paljon ystävällisemmäksi. Jotenkin vain ei jäänyt niinkään hyvä kuva ensitapaamisesta, mutta ainahan mieli voi muuttua. Spectral: Kerran vain olemme tavanneet, mutta jotenkin tuli sellainen mielikuva, ettet ole kovinkaan mukava. Saattaahan se johtua siitä, etten sinua niinkään hyvin tunne, mutta täytynee asiasta ottaa selvää. Kevra: Tavallinen hymyilevä ystävällinen otus, mutta lopultakin sinusta tuli se hiukan kylmempi asenne esiin. Pidin siitä, vaikka et kuitenkaan varmaankaan kovin hyää kuvaa minusta saanutkaan.
MenneisyysEvel heräsi kiven kolosta pieniä haavoja ympäri kehoaan ja musitinsa menettäneenä keskeltä kuusimetsää. Hukka ei muistanut mitään itsestään, ei nimeään, menneisyyttään, eikä edes luonnettaan. Nartulla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut ja tilanne sai neitosen kovin hämilleen. Neito pysytteli luolassa muutaman viikon poistuen vain metsästämään ja juomaan. Kolossaan Evel selvitteli ajatuksiaan ja pohti mitä tuon pitäisi tehdä, oliko sillä edes mitään tehtävissä. Muutaman viikon vierähdettyä narttu oli kuitenkin saanut tarpeeksi rohkeutta kerättyä. Neito oli keksinyt itselleen uuden nimen ja kehitellyt jonkinlaisen menneisyyden niille, joille se olisi aivan välttämätön kertoa. Hukka oli tehnyt menneisyydestään mahdollisimman yksinkertaisen; tuon vanhemmat olivat kuolleet jokin aika sitten tulipalossa. Tämän narttu siis kertoisi kaikille, jotka asiasta kysyisivät.Omissa oloissaan ei narttu ollut sen paremmin miettinyt, minkälainen luonne tuolla olisi ennen ollut, mutta nyt hukasta tuntui kovin luontevalta vain olla kiltti ja avulias, joskin toisiin luottaminen veisi neitoselta oman aikansa. Näillä tiedoilla varustautuneena hukka lähti matkaan jättäen jäähyväiset pienelle kiven kololle, jota tuo oli pitänyt muutaman viikon kotinaan.Nartulla ei ollut aavistustakaan, missä oli, joten hukka ei oikein voinut sanoa, mihin oli matkalla. Neito tapasi matkallaan muutamia susia joiden kanssa tuo joko tuli toimeen, tai sitten ei ja pian hukalle valkeni myös tuon nykyhetken suurin ongelma, raivokohtaukset. Evel sai tietää moisesta hyökättyään erään suden kimppuun, joka oli ystävällisesti yrittänyt neitosta opastaa, mutta lopulta luikkinut pakoon nartun äkkiärvaamattoman hyökkäyksen jälkeen. Neito järkyttyi asiasta niin, että sulkeutui jälleen joksikin aikaa omiin oloihinsa metsästä löytämäänsä luolaan, mutta oppi pian elämään asian kanssa ja pääsi taas jatkamaan matkaansa. Matkan päämääränä hukalla oli löytää jonkinlainen asuinsija, paikka, jonne olisi mukava asettua asumaan. Tuo myös halusi hankkia edes jonkinlaisia muistoja, mitä voisi sitten joskus kertoilla vanhempana. Juuri ennen Siperiaan saapumista eräänä sumuisena aamuna kohtasi Evel jälleen uuden yllätyksen. Hukka sai selville, että tuo osasi ohjailla usvaa ja luoda sitä. Uusi kyky sai ensin neitosen hämilleen, mutta ajan kuluessa alkoi narttu pikku hiljaa tottua kykyynsä. Joskaan otuksella ei ollut vielä aavistustakaan, että kyseinen taito johtui neitosen omaamasta usvan elementistä. Näin Evel jatkoi matkaansa huomattavasti pirteämpänä ja päätyi lopulta Siperian maille.
Evel ehti saada selville menneisyydestään pelissäEvel sai Typhonin näyttämän näyn ansiosta jo pientä vihiä aiemmasta menneisyydestään. Nyt on nimittäin neitoselle ainakin selvinnyt, että hukan lapsuus oli ainakin aivan alku ajoilta tavallista onnellista temmellystä. Kuitenkaan sellaisena se ei pysynyt. Myöhemmässä vaiheessa narttusesta nimittäin olikin kehittynyt ärtynyt ja sulkeutunut otus, joka hyökkäsi syyttä suotta viattomien kimppuun. Evel ei - ainakaan vielä - tiedä, mikä on niin ison muutoksen saanut aikaan, eikä oole varma, haluaako edes tietää.
Menneisyys ennen muistinmenetystäNopeasti kirjoitettu ja huonokuntoinen luonnosEvel syntyi kahden muun pennun kanssa viileänä kevätiltana. Kolmikon emo, nimeltään Lendial, piti pennuistaan hyvää huolta, mutta isänä toimiva Gera, tuntui aina jotenkin sulkeutuneelta ja välttelevältä pentujen läheisyydessä. Pennut näkivät isäänsä hyvin harvoin, usein vain ruoan tuonnin yhteydessä, mutta asia ei sen kummemmin vaivannut kolmikkoa emon vakuutettua sen olevan aivan normaalia. Kolme pentua saivat nimet Elorn, Fendear ja Evelin oikeaksi nimeksi tuli Narei. Tavallista elämää elivät kaikki kolme pentua emonsa suojissa. Leikkivät keskenään, kiinnostuivat jokaisesta pienestäkin uudesta aisasta ja kiehnäsivät emonsa ympärillä minkä kerkesivät, mutta kuukauden kuluttua kaikki muuttui. Kolmikko jätettiin yksin puun juurelle kaivettuun kuoppaan vanhempien lähtiessä nyt ensimmäistä kertaa metsäle yhdessä. Pennut kummastelivat asiaa, mutta Lendial painotti, ettei kukaan saisi poistua paikaltaan, ennen kuin vanhemmat olisivat palanneet. Pennut tottelivat emoaan tietenkin mukisematta emon vielä luvatessa, ettei vanhemmilla kestäisi kauaa. Kun metsästysretkeltä palasikin pelkkä Gera ja vielä ilman minkäänlaista ruokaa, meni pentujen pää aivan pyörälle. Mihin oli jäänyt kolmikon emo? Kiivas vikinä ja kysyvät ilmeet kohdistuivat nyt Geraan, mutta tuo ei virkkonut mitään. Pennuille ei asiasta siis selitelty halaistua sanaa, vaan nyt otti isukki komennon. Gera ei paljastanut lainkaan emon kaltaiseksi, lempeäksi ja huolehtivaksi isäksi, vaan enemmänkin vihamieliseksi ja kovan kurin kannattajaksi. Jokaisesta pienestäkin rikkeestä tai epäonnistumisesta rangaistiin, eikä rangaistukset yleensä jääneet vain siihen torumispuoleen. Evel tai silloin vielä Narei, oli kaikista kolmesta heikoin fyysisen voiman kannalta, joten tuolle sateli toruja ja rangaistuksia minkä kerkesi. Puoli vuotta kului Geran kurin alla, eikä kukaan pennuista uskaltanut väittää isälleen vastaan. Viha tuota urosta kohtaan kasvoi Evelin sisällä päivä päivältä, mutta ei ollut mitään, mihin sitä purkaa, sillä Gera ei päästänyt kolmikkoa hetkeksikään silmistään. Kolmen pennun hyvin alkanut elämä oli muuttunut silmänräpäyksessä. Kolmikon hyväntahtoinen luonne oli nopeasti poissa tilalle tullessa vihamielisyys, vainoharhaisuus ja katkeruus. Lopulta kuitenkin puolen vuoden kovan kurin ja rangaistusten ryöpyn jälkeen purkautui Evelin viha. Metsästys retkellä hukan saadessa jälleen selkäänsä pelotettuaan saaliin pakosalle pääsi nartun puolen vuoden aikaan kertynyt viha valloilleen. Omaksi ja isänsä yllätykseksi hukka hyökkäsi Geran kimppuun ja sai hampaansa suoraan kurkkuun ja siitä läpi. Yksi isku oikeaan paikkaan riittikin tappamaan Geran. Evel ei jäänyt odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi, vaan pakeni paikalta tuntematta kuitenkaan sen kummempaa katumusta tekoaan kohtaan. Näin ollen ei neito myöskään tiennyt, miten kävi kahden muun sisaruksensa. Sen puolen vuoden aikana oli Evelistä tullut sulkeutuva, vihamielinen ja jopa vainoharhainen otus. Kaikki viha ei ollut purkautunut äkkinäisessä hyökkäyksessä isäänsä vastaan, ja sitä tuntui joka hetki pakkautuvan aina vain lisää ja lisää. Viha purkautuikin jokaiseen liikkuvaan otukseen, joka hukan tielle sattui osumaan. Kerran narttusen tielle osui pieni pentu, joka oli selvästi eksyksissä, mutta edes tässä tilanteessa eivät poikenneet hukan rutiinnit ja näin ollen ei pentu enää matkaansa jatkanut. Kauan sai Evel kierrellä paikkoja tutkiskellen ja oli ihme, että narttu ylipäätään pysyi hengissä, sillä usempikin otus, jonka kimppuun narttu hyökäsi laittoi vastaan, jotkut melko kunnollakin. Hukka asusteli milloin missäkin luolassa vaihtaen kuitenkin asuinpaikkaansa usein, sillä vainoharhaisuuttaan Evel uskoi, että sitä seurasi joku, tai ehkäpä kokonainen lauma, jotka halusivat kostaa Geran kuoleman. Puoli vuotta kului, eikä viha ottanut laantuakseen. Se oli syöpynyt hukan mieleen, jonne ei nyt mahtunut juuri mitään muuta. Eräänä päivänä sattui hukan tielle kuitenkin paljon itseään vahvempi susi, mutta eipä Evel tällöinkään ulkokuorta katsonut, vaan lähti suinpäin hyökkäykseen vaistojensa ohjaamana. Tuolta sudelta saikin narttu köniin oikein kunnolla ja loppujen lopuksi otus löikin päänsä menettäen tajuntansa. Siinä kolauksessa meni myös hukan muisti ja oli se ihme, etteivät nartun haavat sen pahempia olleet tuon herätessä. Tai oikeammin oli ihme, että Evel ylipäätään oli selvinnyt elossa. Mitä lie oli toinen susi tehnyt neitosen tajun mentyä. Se jäisi varmaankin ikuiseksi arvoitukseksi. Sitäkään ei narttu teidä, kuinka kauan ehti olla tajuttomana. Saattoihan se olla vain muutama tuntikin, mutta ehkä jopa monia päiviäkin. Loppujen lopuksi kuitenkin neito heräsi muistinsa menettäneenä.
TapahtunuttaPompitaan pitkin menneisyyttäEvel oli jälleen törmännyt Typhoniin joen varrella. Keskustelu alkoi siihen tavalliseen tyyliin, mutta siirtyi edetessään Typhonin kykyyn nähdä menneisyyteen ja tarjoukseen, joka oli Evelille tehty. Tai Evel oli ehdottanut.. Nyt kuitenkin päätettiin alkaa tosi toimiin, eli tutkimaan narttusen menneisyyttä. Typhon tempaisikin pian neitosen ja itsensä näkyyn aivan Evelin menneisyyden alku ajoilta. Molemmille oli yllätys, että Evel pääsi itsekin moista näkyä seuraamaan. Maisema vaihtui kuitenkin pian ja tässä vaiheessa kohtasi Eveliä järkytys. Narttu nimittäin hyökkäsi juuri viattoman uteliaan susihukkasen kimppuun. Tämä olisi jo riittänyt Evelille, mutta kun näkyä ei kerran pystynyt hallitsemaan päätti maisema jälleen kerran vaihtua. Tällä kertaa kaksikko saikin sitten nähdä jälleen Evelin hyökkäämässä. Joskin tällä kertaa kohteena oli neitosta selvästi kookkaampi ja vahvempi otus, jolta narttu sai komeasti selkäänsä. Siihen loppuivatkin näyt, joka oli Evelille suurempi kuin helpotus. Lopuksi ei kuitenkaan asiaa jääty puimaan Typhonin kanssa, vaan molemmat hajaantuivat juurikaan puhelematta omille teilleen.
Väkivaltaista draamaaEvel törmäsi jälleen aiemmin tavattuun hukkaseen, Typhoniin. Mikäs siinä... Paitsi että pian sai Evel tuta ensimmäisen raivokohtauksensa Siperiassa. Typhon ei kuitenkaan osumia saanut nartun hyökkäyksestä, ja pian neito rauhoittuikin, mutta siinä samalla oli uros käynyt hyökkäykseen ja tarttunut Eveliä niskasta. Siinä sitten aikansa roikkuivat nuo kaksi, kunnes päästi uros irti ja siitä alkoikin sitten terapia tuokio. Kaksikko tunnusti asioita toisilleen kilpaa, mutta tuon hetken sitten tuli keskeyttämään vihaisen tuntuinen hukka, Freida. Evel jäikin siinä kohtaa hiukan syrjemmälle Typhonin ja paikalle saapuneen narttusen selvitellessään välejään. Lopulta kuitenkin saivat nuo jotenki puhuttua asiansa loppuun ja Evel pääsi vielä viimeiset sanat sanomaan Typhonille ennen kuin kaikki kolme hajaantuivat omille teilleen.
Valonauhoja ja sotkuaEvel lähes heti Siperiaan saavuttuaan pääsi Typhon nimisen hukkasen puheille. Tuohon neito ei sen kummemmin kuitenkaan ehtinyt tutustua, sillä paikalle tupsahti Ceseme, jonka nimea narttu ei kuitenkaan vieläkään tiedä. Ceseme ei ollut millään parhaalla tuulella, ja vielä Evelin piikittelyt siihen päälle ja niin menetti moinen hermonsa. Ces lähetti valonauhoja Eveliä kohti, mutta Typhon, joka oli hiljalleen keskustelun mukana kulkenut syöksyikin tyrkkäämään neitosen kumoon saaden valonauhat koipeensa. Evel piti ja pitää edelleen tekoa todella tyhmänä, mutta silti olihan se säästänyt neitosen oman nahan. Välikohtaus ei kuitenkaan sen enempää jatkunut, vaan Ceseme katosi paikalta ja niin hajaantuivat myös Typhon ja Evel omille teilleen.
Galleria
Fanitaidetta
PelaajastaPelaaja: NerliePelipaikka: Speria/Valkeaa Taikaa (ent. ValkeaaTaikaa) Fanitaidetta? Ilomielin otan vastaan ^^ Viime päivitys: 20.8.2009
|
|
Takaisin Ylös © Nerlie 2010 | All rights reserved | Pattern © Shizoo |