NeitiNerlie.net

Nerlie's little corner of art

Kotiopettajattaren romaani

---------

Charlotte Brontën kirja Kotiopettajattaren romaani sijoittuu 1800-luvun Englantiin kertoen orvon ja köyhän tytön, Jane Eyren, koskettavan tarinan.

Jane vietti lapsuutensa enonsa vaimon, rouva Reedin, huostassa ja tämän kolmen lapsen syntipukkina ja pilkan kohteena. Rouva Reed piti tyttöä uhmakkaana, ilkeänä ja kaikin puolin pahana. Vihdoin, kun Jane oli tarpeeksi vanha, rouva Reed passitti tytön kouluun viidenkymmenen mailin päähän.

Siitä alkoi Janelle kuin uusi elämä. Koulun säännöt olivat tiukat, ruokaa oli niukasti ja kaikesta oli puutetta. Jane vietti koulussa kahdeksan vuotta, joiden aikana olot parantuivat huimasti, mutta loppujen lopuksi hän alkoi kaivata vaihtelua elämään.

Jane jätti koulun ja ryhtyi kotiopettajattareksi Thornfield-nimiseen kartanoon. Kartanon omistaa herra Rochester, mies joka saa erittäin suuren osan Janen elämässä ja sydämmessä. Ja vastoin kaikkia sen aikaisia arvoasemia, Janen tunteet saavat vastakaikua.

Mahdottomat rakkaustarinat ovat nykyaikana melko yleisiä kirjojen aiheita, mutta Brontë tuo tarinaansa omaperäisyyttä omalla eloisalla tyylillään ja runsaalla kuvailullaan. Yleensä pitkät ympäristön kuvailut ja turhilta tuntuvat löpinät saavat minut kyllästymään ja joskus jopa hyppäämään muutaman rivin yli, mutta Brontë kuvailee ympäristöä niin elävin sanakääntein, että maisemat ilmestyvät hyvin yksityiskohtaisina mielen sopukoihin.

Kirjan päähenkilönä seikkaileva Jane on ulkoisesti hiljainen ja huomaamaton, mutta sisältä löytyy intohimoinen ja vilkas neitonen, jonka herra Rochester saa aika-ajoin houkuteltua ulos kuorestaan. Jane kehittyy matkallaan huimasti ja tuiman kartanonherran ansiosta oppii myös ajan kuluessa ilmaisemaan omia todellisia ja sydämestä tulevia tunteitaan. Pidän Janesta hahmona hyvinkin paljon, erityisesti hänen vaatimattomuudestaan.

Herra Rochester, Janen odottamaton rakastaja, ei tehnyt aluksi kovinkaan suurta vaikutusta. Hänen ulkomuotoaan ei kuvattu satujen komeaksi prinssiksi, vaan muutamaan otteeseen herra Rochesteria sanottiin jopa rumaksi. Herran luonnekaan ei ollut juuri kehuttava. Hän on juro, tyly ja oikullinen. Jane kuitenkin alkoi pikkuhiljaa kiintyä näihin piirteisiin, eikä voinut olla ottamatta lukijaa mukaansa. janen ajatusten kautta herra Rochester näki aivan erilaisessa valossa kuin kirjan ensiesittelyssä.

Ehdottomasti lempikohtiani kirjassa olivat herra Rochesterin ja Janen välillä käydyt, joskus leikkimieliset ja joskus tunteita kuohuttavat keskustelut. Tässä pieni lainaus kaksikon dialogista:

"

Hän nousi ja oli yhdellä harppauksella vieressäni.   "Morsiameni on tässä", hän sanoi, "sillä tässä on vertaiseni ja kaltaiseni. Jane, tahdotko mennä naimisiin kanssani?"   En vieläkään vastannut ja irrottauduin uudelleen hänen otteestaan, sillä olin yhä epäuskoinen.   "Epäiletkö minua Jane?"   "Ehdottomasti."   "Etkö luota sanoihini?"   "En vähääkään."

"