NeitiNerlie.net

kaiken krääsän säilömiseen

Kaiken takana

Neiti Nerlie esittäytyy

Olen siis vuonna 1995 syntynyt neitonen täältä Etelä-Suomen korvikosta. Ulkonäköpuolella melko perushyyppä, joka yrittää hiukan tunkea pukeutumiseensa mukaan sitä olematonta mielikvuitustaan. Ruskeat korkkiruuvikikkurahiukset ja lasit joita on kannettu kolmannelta luokalta lähtien ovat myös pienoisia tuntomerkkejä.

Luonnetta muutamilla sanoilla; sisäänpäin kääntyvä, ujo ja epäsosiaalinen. Muutamien tiettyjen otusten kanssa kuitenkin aivan jotain muuta. Ajattelen paljon, mutta puhun vähän, joten ajatusten pukeminen sanoiksi ei suju kovinkaan luontevasti.

Muutama vuosi takaperin aloin uppoutumaan yhä enemmän ja enemmän tähän omaan ajatusmaailmaani. Aloin pohtia asioita, miksi tämä menee näin, miksi tätä ei voi laittaa menemään näin? Samalla myös aloin hiukan etsiskellä vastausta tähän helpolta kuulostavaan, mutta loppujen lopuksi vaikeasti vastattavaan kysymykseen; Minkälainen olen luonteeltani? Yksi jos toinen kysäisi moista, enkä osannut erityisemmin vastata. Nytpä kuitenkin olen pikkuhiljaa selvitellyt itselleni asiaa ja seuraavaksi pieni kokoonpano siitä mitä sain tuolloin aikaan.

Tämä ajatusmaailmaan uppoutuminen varmaan kuulostaa siltä että olen hiljaisena omissa oloissani jatkuvasti. Asia ei kuitenkaan mene aivan niin. Minusta löytyy myös se pirteämpi puoli, jota en vain yleensä välitä ulkomaailmaan niin suoraan ujouteni takia. Mutta kun sitten pikkuhiljaa ystävystyn, niin alan näyttämään enemmän ja enemmän sitä pirteää puoltani tovereille. Vaikka totta puhuakseni, suuren osan ajastani vietän kyllä omissa oloissani. Toisin sanoen todellisuutta pakoillen.

Kuten tuli jo aiemmin mainittua, en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen. Niinpä yksinäisyys on varsin usein se toivottu asia, mikäli olen saattanut itseni keskelle pulisevaa kaveripoppoota. En yleensä osaa liittyä mukaan keskusteluun, en tiedä yhtään mitä sanoa. Niinpä tyydyn vain olemaan hiljaa ja kuuntelemaan muiden juttuja. Epäsosiaalisuudessa on myös se huono puoli, että kun sattuu jäämään jonkun kanssa kahden, en meinaa saada keskustelua käyntiin, vaikka vastapuoli olisikin avustamassa asiassa. Kiusaantunutta hiljaisuutta jos jotain inhoan. Se on vain niin... Kiusaannuttavaa.

Tunnen myötähäpeää myös varsin helposti. En välttämättä uskalla edes aina sanoa totuutta ystävälle, vaan menen tämän ajatusmaailman mukaan, sillä en tahdo tuottaa tuolle sitä hämmennystä ja ehkä pientä häpeänkin tunnetta kun tuo tajuaa olleensa väärässä. Olen tästä johtuen ehkä tarpeettomankin usein luritellut muutamia valkoisia valheita. Vain että muilla olisi hyvä mieli. Ja sitten taas poden syyllisyyttä "valehtelusta" jälkeenpäin. Tuntuu kuin osaisin järjestää itselleni pahan mielen melkein mistä tahansa.

Yllättäen kaikesta eristäytyneisyydestäni huolimatta harrastan ihan joukkuelajia, nimittäin joukkuevoimistelua. Neljä kertaa viikossa ja muutaman tunnin aina kerrallaan. Tästä harrastuksesta on tullut myös yksi tapa paeta todellisuutta. Hyppiessä, pomppiessa ja huitoessa ei ehdi erityisemmin paneutua ulkomaailman tapahtumiin ja kyseiseen harrastukseen saa loistavasti kulutettua turhaa energiaa. En ole tälläkään puolella sosialisoituneempi kuin muuallakaan. Tulen toimeen joukkuekavereiden kanssa, mutten ole kehitellyt mitään kaveruussuhteita syvempiä. En tunnu oikein pääsevän samalle aaltopituudelle joukkuelaisten kanssa, kuten en oikeastaan muidenkaan nykynuorten. Lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, joihin onnekseni olen törmännyt matkani varrella.

Muut epävirallisemmat harrastukseni ovat sitten hiukan enemmän eristäytyneisyyttäni kuvaavia. Piirrän ja luen mielelläni, kummassakin pääsee hyvin jälleen pakoon arjen askareita ja piirtämisessä erityisesti saa käyttää sitä mielikuvitusta (ohimennen sanottuna, kadehdin suuresti niitä ihmisiä jotka omistavat rajattoman mielikuvituksen). Kirjoittamisesta myös nautin hyvin paljon ja olenkin myös löytänyt niinkin ihanan harrastuksen kuin roolipelaus (missä ja millä pelailen saat selville täältä), jota harrastan suurimmaksi osaksi farp ja joskus myös charp muodoissa. Lisäksi myös pieniä ehkä enemmän pakkomielteiksi laskettavia harrastuksia ovat kynsien lakkailu ja suistukkeiden polttelu. Pientä ja turhaa, muttei kuitenkaan kovin aikaa vievää.

Muut mieltymykseni kohteet sijoittuvat suurimmaksi osaksi menneeseen aikaan, erityisesti Viktoriaaninen aikakausi on mielenkiintoista tutkittavaa. Sen ajan muoti, huoneiden sisustus, nimet ja puhe- ja kirjoitustapa. Myös vanhanajan mielisairaalat ovat jo jonkin aikaa kiinnostaneet. Kaikenlainen magia ja noituus ovat myös lähellä sydäntä, kuten koko fantasia puoli. Siinä on sitä mielikuvitusta, jota rakastan. Jostain syystä liitän kovin herkästi historian ja magian yhteen. Johtuu varmaan monet vuodet takaperin olleista noitavainoista. Historiasta löytyy sitä taikaa.

Muita asioita, joista pidän niin paljon että katsoisin ne mainitsemisen arvoisiksi ovat ainakin vesi, sillä leikkiminen, tihkusateet, viileät kevät illat (niiden tuoksu erityisesti!), kuivatut mansikat, nuudelit, erilaiset ja mielenkiintoiset ihmiset, englannin kieli ja sitä rataa. En pidä massan mukana seilaavista ihmisistä, enkä yleensä liiku muiden mukana mieltymysteni kanssa, vaikka ehkä hiukan alistuva luonteeni joskus minua siihen suuntaan tökkiikin.

Musiikki on myös aivan ihana keksintö ja se onkin asia, jossa en entisten ystävien halveksunnasta huolimatta seurannut "teinien hittien" mukana. Itseasiassa vasta kolmannella luokalla varsinaisesti tutustuin kunnolla tähän musiikin maailmaan. Alku oli aivan kuten kaikilla sen ajan nuorilla, PMMPtä, The Rasmusta ja sitä rataa. Muutaman vuoden päästä kuitenkin aloin kaipaamaan jotain erilaista. Eksyin parhaan ystäväni kautta totaalisen toiseen suuntaan, ja löysin Emilie Autumnin. Ihanan ja todellakin erilaisen laulajan, jonka lurittelua on tullut kuunneltua jo kolmisen vuotta. Tämän naisen lisäksi soittolistoilleni eksyi myös Moi dix Moisia, Malice Mizeria, Mandragora Screamia ja Inkubus Sukkubusta. Synkemmän puoleista musiikkia, jota tasapainotti sitten nämä rauhallisemmat kappaleet muun muassa Enyalta, Howard Shorelta ja Disneyltä. Olen myös pikkuhiljaa hurahtamassa Disneyn leffoihinkin ~