Maaginen ydin on koko maan keskus, joka sijaitsee syvällä maan ytimessä. Maagisesta ytimestä on myös peräisin planeetan vetovoima, joka on hiukan Maan vetovoimaa pienempi. Tämä siis tarkoittaa, että tavalliset ei-lentokykyä omaavat asukit pystyvät hyppimään hivenen koreammalle, mutta ero ei ole kovinkaan huomattava Maan vetovoimaan verrattuna.
Maankuori on paikoitellen niin ohutta, että se päälle astuessa pettää alta. Myös lentäminen näiden kohtien yli on petollista, koska voimakkaat kylmät ilmavirrat vetävät ylilentäjän maahan ja yleensä kuoren läpi veteen. Järvet ja lätäköt ovat syntyneet, kun maa on vajonnut. Kuitenkin muualta maa on hyvinkin kestävää, ja siellä voi toki kulkea pelkäämättä vajoamista. Mankrovepuut pitävät maan kasassa, eli mitä vähemmän puita on lähettyvillä, sitä varmemmin vajoaa maa alta.
Kasvillisuus on pääasiassa mankrovepuita, jotka hohtavat magiaa. Mankrovepuiden lehdet ovat tumman turkoosit ja niiden oksilla kasvaa kirkkaan sinisiä koukeroisen muotoisia hedelmiä. Puiden juuret ylettyvät aivan maan keskustaan ja suojelevat siellä maagista ydintä. Ne toimivat myös tunneleina veden alla. Puiden pinnalla elää orkidean tyyppisiä loiskasveja, jotka ovat kauniita ja vaarattomia. Suurin osa ruohotasangoista on vajonnut ja muodostanut järviä. Ne jotka ovat säilyneet, ovat vaarallista seutua, koska maa vajoaa helpommin puuttomilla alueilla.
Metsien keskeltä saattaa löytää aukioita, jotka ovat täyttyneet siniseen taittuvista, vaaleasävyisistä, hehkuvista kukista. Kukat itsessään eivät ole vaarallisia, ellei matkaaja päätä jäädä levähtämään niiden keskelle hiukan pidemmäksi aikaa. Kukilla nimittäin on varsin humaltava vaikutus mikäli niitä tuoksuttelee liiaksi. Ne kehittävät haistelijalleen eräänlaisen harha-aistimuksen, että kukat muka tarvitsisivat kyseistä henkilöä yli kaiken. Muutamia uhreja on nääntynyt nälkään näillä niityillä.
Rakennukset on rakennettu katkenneista mankrovepuiden oksista. Ne on rakennettu korkeiden pilarien päälle ennakoiden mahdollista maan pettämistä. Katto on päällystetty heinillä. Ikkunalaseja ei ole, mutta vesielementalistit päällystävät ikkunansa usein vesikalvolla. Yleensä rakennukset löytyvät pieninä tai hiukan suurempina kylärykelminä, mutta myös yksittäisiä taloja löytyy sieltä täältä. Yhden lajin asuttamia kyliä löytyy harvasta, eli suurimmassa osassa kyliä elää monta eri lajia sekaisin.
Ruokana Mankrovessa käytetään mankrovepuiden lehtiä sekä hedelmiä. Sen lisäksi puiden oksilta voi yrittää pyydystää Mainleja ja vajonneista kohdista voi kalastaa värikkäitä kaloja. Vettä saa vajoamista, mutta aivan juurien vieressä ja maan keskustassa olevaa vettä ei ole turvallista juoda.
Valonlähteenä toimii päivisin mankrovepuut, mitä tiheämpään puita kasvaa, sitä valoisampaa paikassa on. Yöllä taivaalla loistaa kuu, joka heijastaa takaisin päivällä keräämänsä valon. Yöllä voi myös nähdä tähtiolentoja, jotka tulevat öisin esiin vedestä ja palaavat sinne kun aamu sarastaa. Koska Mankrovessa auringon korvaavat mankrovepuut, ei ilma myöskään haihdu ja nouse ylöspäin. Näin ollen Mankrovessa ei luonnostaan tuule. Se on sitten eri asia, mikäli ilman elementin hallitsevat itse nostattavat jonkinlaisia tuulia. Ja tämä myös johtaa siihen, ettei pilviä kerry, eikä vesi sada maahan. Ainoana vedenlähteenä Mankrovessa siis maankuoren alta löytyvä vesi.
Valuuttaa Mankrovessa ei käytetä, vaan olennot käyvät keskenään vaihtokauppaa.
Kankaat tehdään kasvikuiduista, kuten pellavasta, puuvillasta ja silkistä ja ne värjätään luonnosta peräisin olevilla väriaineilla. Niistä valmistettavat vaatteet ovat fantasiapeleihin sopivia, ei siis mitään farkkuja ja minihameita tai sellaista.
Metallia saadaan Tähtiolennoilta. Ne tiputtelevat erilaisia metalleja pienissä määrin öisin veteen ja harvoin myös maalle. Vedessä ne jäävät mankrovepuiden juurien päälle tai painuvat syvälle, lähelle maagista ydintä.
Yksi suosituimmista ilma- ja vesielementalistien harrastuksista ja ammateista on metallin sukeltaminen vedestä.