NeitiNerlie.net

Nerlie's little corner of art

Houkutus-sarja

Stephenie Meyerin kirjoittama Houkutus-sarja nousi suureen suosioon kun ensimmäisestä osasta julkaistiin elokuva. Kirjat kertovat Bellan elämästä hänen saadessaan tietää, etteivät tarinat välttämättä olekaan pelkkiä tarinoita. Hän tutustuu ja rakastuu palavasti Edwardiin, 17-vuotiaalta näyttävään poikaan. Poika kuitenkin käyttäytyy oudosti ja pian Bella saakin selville, ettei hänen rakkautensa kohde olekaan ihminen. Hän on vampyyri. Kaksikon seikkailuiden aikana Bellalle selviää, etteivät vampyyrit ole ainoita taruolentoja jotka ovatkin yhtäkkiä totta. Ihmissusia on myös olemassa.

Sarja on ehdottomasti mukaansatempaava ainakin niiden osalta jotka pitävät romanttisista - ja ehkä hiuka kliseisistä - rakkaustarinoista draamalla ja muilla ihmissuhdesotkuilla höystettynä. Täytyy myöntää että itse olen melkoinen tämän sortin kirjallisuuden fani, mutta Meyerin kirjoissa aletaan loppujen lopuksi mennä ehkä hiukan yli äyräiden sen siirapin suhteen. Nyt kun olen kaikki kirjat jo muutamaan kertaan lukenut alkaa kiintiöni tätä sarjaa ja siirappia kohtaan olla täynnä, vaikken aluksi olisi uskonut että voisin koskaan saada siitä tarpeekseni.

Pätkä kirjasta Twilight: " "Bella?" a different voice called from the distance.
 No! Please let me be imagining that horribly familiar voice.
 "What's wrong - is she hurt?" His voice was closer now, and he sounded upset. I wasn't imagining it. I squeezed my eyes shut, hoping to die. Or, at very least, not to throw up.
 Mike seemed stressed. "I think she fainted. I don't know what happened, she didn't even stick her finger."
 "Bella", Edward's voice was right beside me, relieved now. "Can you hear me?"
 "No", I groaned. "Go away." "

Pätkä kirjasta Aamunkoi: " Sitten Rosalie palasi ennen kuin ehdin miettiä asiaa paljon sen pitemmälle. Hän laski omahyväisesti hymyillen eteeni lattialle hopeanvärisen kulhon.
 »Hyvää ruokahalua, piski.»
 Se oli varmaan ollut iso taikinakulho, mutta hän oli taivuttanut sen melkein täsmälleen koirankupin muotoiseksi. Oli pakko kunnioittaa hänen nopeuttaan ja taitavuuttaan. Ja yksityiskohtien huomiointia. Hän oli raapustanut kulhon kylkeen nimen Musti. Erinomaisella käsialalla.
 »Kiitos, Kultakutri.»
 Hän tuhahti.
 »Kuule, tiedätkö miksi sanotaan blondia jolla on aivot?» kysyin ja jatkoin samaan hengenvetoon: »Kultaiseksinoutajaksi.»  "
~ Pätkä Jacobin näkökulmasta